Tatuointi

Wikipedia

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Alaselkään tehty tatuointi

Tatuoija työssään

Äiti tatuoittaa poikansa Yue Fei selkään Song-dynastian valtakaudella Kiinassa: Palvele maatasi uskollisesti!

Irezumi-tatuoituja japanilaismiehiä 1870-luvulta

Toulouse-Lautrecin tatuoitu nainen 1894

Nykyaikainen tatuointikone

Tatuoitu pää

Tatuointi (tahitin kielen sanasta tatu, merkitä) on iholle piirrettävä pysyvä koriste tai merkki. Piirtämiseen käytetään mustetta tai muuta pigmenttiä, joka viedään ihon alle neulalla tai neulakynällä. Tatuointi on eräs kehonmuokkauksen muoto.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Tatuoinnit merkitsemis- ja rangaistusvälineenä
- 2.1 Irezumi
3 Terveydellisiä näkökohtia
4 Kuluttajan suoja
5 Tatuoinnin tekeminen
- 5.1 Tatuoinnin teettäminen
- 5.2 Eettisyys
6 Tatuoinnin poisto
7 UV-tatuoinnit
- 7.1 Argumentteja UV-tatuointeja vastaan
8 Tapahtumat
9 Katso myös
10 Lähteet
11 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Tatuointien historiaa on mahdotonta ajoittaa tarkkaan, mutta tatuoinnit on tunnettu eri kulttuureissa ympäri maailmaa vuosituhansien ajan. Esimerkiksi maailman parhaiten säilyneellä kivikautisella ihmisruumiilla, vuonna 1991 Alpeilta löytyneellä 5300 vuotta vanhalla jäämies Ötzillä oli tatuointeja. Euroopassa tatuointeja harrastivat esimerkiksi kelttiheimot. Keltit käyttivät tatuoinneissaan pigmenttiä, joka uutettiin isatis tinctoria nimisestä kasvista, jota kasvatettiin varta vasten tatuointikäyttöä ajatellen.^lähde? Keskiajalla tatuointikulttuuri hävisi Euroopasta tuhanneksi vuodeksi.^lähde? 1200-luvulla ristiretkeläiset alkoivat tatuoida itseensä uskonnollisia symboleja,^lähde? ja lopullisesti tatuoinnit palasivat Eurooppaan löytöretkeilijöiden mukana 1600- ja 1700-luvuilla. Merimiehet antoivat alkuasukkaiden tatuoida itseään ja toivat tatuoituja alkuasukkaita myös näytille Eurooppaan. 1800-luvulla tatuoinnit olivat muotia Euroopan kuninkaallisten keskuudessa, esimerkiksi Tanskan kuninkaalla Frederikillä oli tatuointi. 1920-luvulla tatuointien suosio laski länsimaissa, ja niitä harrastivat lähinnä rikolliset ja merimiehet. Japanissa tatuoinnilla on pitkät perinteet ja siellä koko vartalon peittävät tatuoinnit ovat suosittuja ja arvostettuja.

Uudelleen tatuoinnit alkoivat nousta suosioon 1960-ja 70-luvuilla. 1990-luvulla tatuoinnista tuli jopa trendi. Tällöin ns. tribaalikuviot tulivat muotiin. Ne ovat yleensä mustia, varsinaisesti mitään esittämättömiä kuvioita. Muita suosittuja kuva-aiheita olivat ns. vanhan koulukunnan kuvat eli perinteiset ruusut, pantterit yms. esittävät selkeät kuviot sekä black and grey -kuvat, joissa ei käytetä muita värejä kuin musta ja harmaa. Suomen ensimmäiset viralliset tatuointiliikkeet avattiin vuonna 1987, mahdollisesti ensimmäinen oli Ruovedellä sijaitseva Iivu Asunnan omistama Iivu's Tattoo.

[muokkaa] Tatuoinnit merkitsemis- ja rangaistusvälineenä

Tatuoinnilla on eri maissa merkattu mm. sotilaita, prostituoituja ja vankeja (kuvat). Koska tatuoinneilla saatettiin merkitä pysyvästi yksittäinen ihminen, käytettiin niitä myös rangaistusmuotona. Myös jokin kansanosa tai luokka saatettiin merkitä tatuoinneilla, esimerkkeinä kansallissosialistisessa Saksassa viranomaisten juutalaisille ja muille syrjityille kansanosille tekemät tatuoinnit ja SS-sotilaille tehdyt veriryhmä-tatuoinnit.

[muokkaa] Irezumi

Irezumi oli Japanissa feodaaliajalla tuomitulle rikolliselle suoritettu rangaistustatuointi.^[1] Tatuointi rangaistustoimena koski niin miehiä kuin naisia ja jopa yhdeksänvuotiaita on tiedetty tatuoidun irezumi-tatuoinneilla.Näin asiantunteva henkilö saattoi heti käsivarren tatuoinnista lukea pahantekijän rikoshistorian ja asiaatuntematonkin näki heti, että kyse oli tuomitusta ja rangaistusta rikollisesta. Irezumi rangaistustatuointi antoi kantajalleen pysyvän rikollisen leiman ja johti usein tatuoidun ajautumiseen japanilaisen yhteiskunnan ulkopuolelle, kokopäiväiseksi rikolliseksi.

[muokkaa] Terveydellisiä näkökohtia

Hyvin usein tatuoinneista puhuttaessa kuulee kysyttävän että "sattuuko se". Jokaisella ihmisellä on tietysti yksilöllinen kivunsietokyky, mutta yleisesti voidaan sanoa, ettei tatuoiminen juurikaan satu, jotkut tosin voivat jännittää niin kovasti, että ovat jopa pyörtyneet kesken kuvan teon.

Iho yleensä tottuu nopeasti tatuointineulaan, mutta mikäli tehtävä kuva on isokokoinen ja sen tekemiseen menee aikaa, voi tatuoitavaa kohtaa lopulta alkaa särkeä. Myös jos ihmisen hermoratoja sattuu olemaan useampia lähellä tatuoitavaa paikkaa, sekin vaikuttaa koettavaan kipuun. Esimerkiksi olkavarren lähelle tehtävä tatuointi tuntuu huomattavasti enemmän kuin vaikkapa reiteen tehtävä kuva. Iho kestää noin 4 tuntia yhtäjaksoista tatuoimista, jonka jälkeen sitä alkaa särkeä. Suositeltavaa onkin että tatuoinnit joissa kestää pitempään tehdä, tehtäisiin parissa osassa. Hyvin yleistä kuitenkin on että jos kuvan tekemiseen menee esimerkiksi 6 tuntia niin se tehdään putkeen.

Verta vuotaa tatuointia tehtäessä jonkin verran, tämä ei tosin ole terveelle ihmiselle vaarallista. HIV- ja muiden tautien tartuntariski on ammattimaisissa liikkeissä asioitaessa lähes olematon niiden korkean hygieniatason vuoksi. Alkoholi ohentaa verta, ja juopunut tai krapulainen ihminen vuotaa tavallista enemmän verta. Liika verenvuoto voi olla pahasta sillä se saattaa puskea myös mustetta mukanaan, jolloin luonnollisestikin tulevan kuvan laatu kärsii.

Jotkut ovat allergisia tatuointiväreille.

Tatuointi on avohaava ja se paranee ihotyypistä riippuen 2–5 viikossa. Siihen muodostuu rupea joka suojelee vereslihalla olevaa ihoa. Uusi tatuointi tulee pitää puhtaana tulehduksien välttämiseksi. Myös tatuoinnin rasvaus on tärkeää, eikä tatuointia pidä missään nimessä raapia vaikka sitä kutittaisikin. Rasvaa ei saa kuitenkaan laittaa paksua kerrosta, etteivät ihohuokoset tukkeudu (tämäkin voi pilata tatuoinnin). Rupi lähtee paranemisen edetessä iholiuskoina sitä mukaa kun uusi iho kehittyy sen alla. Jos rupi irtoaa liian aikaisin, myös tatuointiväri irtoaa. Asiansa osaavat tatuoijat antavat asiakkaalleen tarkat ohjeet tatuoinnin hoidosta.

Auringon valo on haitallista tatuoinnille ja usein suositellaan että varsinkin ensimmäisenä kesänä sitä pitäisi varjella suoralta auringonpaisteelta. Myös uv-valo ja esimerkiksi kännykän tuottama säteily voivat reagoida väriaineiden kanssa ja aiheuttaa allergisen reaktion iholla.

[muokkaa] Kuluttajan suoja

Tatuointia tai lävistystä ei saa tehdä alaikäiselle eli alle 18-vuotiaalle ilman huoltajan lupaa. Holhouslaki määrää, että alaikäinen voi tehdä vain tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä oikeustoimia. Tatuointi on hyvin vaikea, kivulias ja kallis poistaa. Tatuoinnin poistaminen ihosta vaatii ihonsiirtoja, joista jää aina arpia. Poltto- ja viiltotatuoinneissa ihoa vaurioitetaan peruuttamattomasti. Jos yrittäjä tekee tatuoinnin alaikäiselle ilman huoltajan lupaa, huoltaja voi vaatia tatuoinnin hinnan palauttamista ja vahingonkorvausta, sekä tatuoinnin poistamisesta aiheutuvien kulujen korvaamista. Tatuoinneissa ihon sisään laitetaan aineita, joiden koostumusta ei valvo kukaan. Kuluttajaviraston mukaan tatuointiväreistä lähes puolet on ihonhoitotuotteissa kiellettyjä tai tuntemattomia. Käytetyissä väreissä on metallioksideja ja atsovärejä, joista monet ovat voimakkaasti allergisoivia. Sitkeät allergiareaktiot ovatkin tatuointien tuttuja seurauksia.

Myös haihtuvat hennatatuoinnit voivat olla harmillisia. Mustaa väriä vahvistava parafenyleenidiamiini on erittäin voimakas kosketusallergeeni. Suomen Ihotautilääkäriyhdistyksen ylilääkäri Tapio Rantasen mukaan tatuoinneissa käytettyjen aineiden koostumuksesta tulee saada varmuus, ja niitä pitäisi valvoa. Myös tatuointitilojen ja välineistön hygieenisyys tulisi varmentaa. Pahimmillaan epäpuhtaat välineet ja taitamattomilta tekijöiltä otetut tatuoinnit voivat johtaa jäykkäkouristuksiin, hepatiittien aiheuttamiin maksatulehduksiin ja jopa aidsiin. Yleisimpiä ovat kuitenkin bakteeri-infektiot. Tavallisimmin on kyse märkäbakteerin aiheuttamasta tulehduksesta, mutta myös hengenvaarallisia jäykkäkouristus- ja jopa lepratapauksia on raportoitu. Jos tatuoinnin tai lävistyksen ottavalla on jokin perussairaus - kuten allergia tai sydänvika - pienikin tulehdus voi aiheuttaa paljon huolta ja jopa hengenvaaran.^[2]

[muokkaa] Tatuoinnin tekeminen

Varhaisimmat tatuoinnit lienevät tehty terävällä neulalla, mitä tehdään vielä tänäkin päivänä. Japanissa ja monissa muissa maissa tatuointi tehdään usein terävällä bambupiikillä. Tatuoitaessa neula uppoaa maksimissaan 2 millimetrin syvyyteen. Vankilatatuoinnit ovat luku sinänsä. Niitä tehdään muun muassa nuppineuloilla ym. ja väriaineena on käytetty esimerkiksi tiilimurskaa (punatiilestä on saatu punaista väriainetta) ja tussia. Tämä näkyy usein lopputuloksessa; tatuoinnin ääriviivat leviävät ihon alla ja kuva voi suttaantua piloille. Vankiloissa ovat myös kohtalaisen yleisiä itse tehdyt tatuointikoneet, joissa moottorina voi toimia vaikkapa pieni sähkömoottori, ja neulana injektioneula. Yleensä neuloja käytetään jopa yli sata kertaa, joten tartuntatauteja kuten c-hepatiitti tai jopa HI-virus esiintyy usein.

Nykyään tatuoinnit tehdään länsimaissa tarkoitukseen suunnitellulla sähköisellä tatuointikoneella. Sen keksi Samuel O'Reilly vuonna 1891 ja sen toimintaperiaate on nykyäänkin lähes samanlainen kuin alkuaikoina, eli sähkömagneettiset kelat liikuttavat neulaa nopeasti edestakaisin.

[muokkaa] Tatuoinnin teettäminen

Tatuointi voi olla minkä muotoinen tai -kokoinen tahansa, pelkästä pisteestä aina koko vartalon peittävään tatuointiin. Tatuoinnin hinta määräytyy sen koon, eri värien lukumäärän ja sen tekemiseen tarvittavan ajan mukaan, eli pieni ja nopeasti tehtävä kuvio tulee halvemmaksi kuin iso ja yksityiskohtainen kuva. Tatuointi on pysyvä hankinta ja kulkee mukana elämän loppuun asti, vaikka sen värit haalistuvat vuosien saatossa, erityisesti suorassa auringon valossa. Tatuoinnit tulisi värjätä uudelleen tatuoijalla 10-15 vuoden välein, jotta tatuoinnin värit pysyisivät kirkkaina: väreistä valkoinen kestää huonoiten ja musta parhaiten iholla.

Tatuointikuvan voi suunnitella itse tai mennä tatuointiliikkeeseen valitsemaan mallikansioista itselleen sopivan kuvan. Jos ei osaa piirtää eikä kansiosta löydy sopivaa, monet liikkeet suunnittelevat kuvan asiakkaan toiveiden mukaan tai tekevät jopa ns. freehand-tekniikalla kuvan, joka tarkoittaa että tatuoinnista ei tehdä mallikuvaa vaan se tehdään suoraan iholle valmiiksi.

Iän myötä iho voi venyä tai kutistua etenkin vatsan seuduilta, mikä aiheuttaa myös tatuoinnin venymistä/kutistumista. Vaikka alaselän tatuointi ei periaatteessa estäkään epiduraalipuudutusta, osa anestesialääkäreistä kieltäytyy puuduttamisesta terveydellisiin syihin vedoten.

Kun asiakas on valinnut paikan ja sopivan kuvan, siitä tehdään ensimmäiseksi ääriviivapiirros tussilla voipaperille, jolla kuvio siirretään asiakkaan ihoon. Tässä vaiheessa voidaan katsoa miltä lopputulos tulee näyttämään ja kuvaa voidaan tarvittaessa siirtää. Kun kuva on sopivassa kohdassa, voidaan aloittaa varsinaisen tatuoinnin teko. Nykyään voidaan myös ääriviivat piirtää Dublicatin carbon -paperille, joka sisältää hectographista mustetta. Iholle sivellään Speed stickiä, joka on käytännössä hyvin voimakasta alkoholia sisältävää deodoranttia. Kun kuvan painaa iholle niin alkoholi siirtää sen suoraan iholle. Hectographinen muste on paljon kestävämpää iholla kuin tussit tai voipaperilla tehdyt siirtokuvat, eivätkä lähde ihosta pois kuin kovalla hankaamisella.

[muokkaa] Eettisyys

Suomen laki ei kiellä tekemästä alle 18-vuotiaalle tatuointia, mutta monissa liikkeissä niitä ei tehdä alaikäisille lainkaan tai vaaditaan ainakin vanhempien kirjallinen lupa. Joissain liikkeissä vanhemman tulee olla tatuoitavan nuoren mukana.

Myöskään kaikissa liikkeissä ei suostuta toteuttamaan kaikkia ehdotuksia, esimerkiksi kasvoihin tehtävää tatuointia tai loukkaavia kuvioita. Kasvoissa on myös hyvin paljon hermoja pinnassa jotka voivat helposti vaurioitua kuvaa tehdessä.

Monet varsinkin vanhemmat henkilöt eivät hyväksy tatuointeja. Tämä voi joissakin tapauksissa, varsinkin asiakaspalvelutehtävissä, muodostua esteeksi esimerkiksi työnsaannille, mikäli tatuointi sattuu olemaan näkyvässä paikassa.

[muokkaa] Tatuoinnin poisto

Archives of Dermatology -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan tatuoinneista halutaan päästä eroon myöhemmällä iällä, koska niiden koetaan kuuluvan menneeseen elämään ja nuoruuden identiteettiin. Noin neljänneksellä 18–30-vuotiaista amerikkalaisista on tatuointi. Arviolta noin viidennes tatuoinnin ottaneista on tyytymätön tatuointiinsa, mutta vain kuusi prosenttia päättää poistattaa ihokuvionsa. Kaksi kolmasosaa tatuoinnin poistajista on naisia. Syy miksi naiset poistattavat tatuointejaan herkemmin kuin miehet on häpeän tunne tai kielteiset huomautukset sekä vaikeus peittää tatuointi vaatteilla.^[3] Tutkijoiden mukaan naisten tatuointeja ei vielä tänäkään päivänä hyväksytä samalla tavoin kuin miesten tatuointeja. Tähän viittaa heidän mielestään myös se, että naiset ottavat yhä tatuointinsa suojattuihin paikkoihin.^[4]

Pienet tatuoinnit voidaan poistaa leikkaamalla iho pois tatuoinnin kohdalta. Tämän jälkeen ympärillä oleva iho venytetään ja ommellaan tikeillä kiinni. Vielä noin kämmenen kokoisen kuvan verran voidaan ihoa venyttää, mutta sitä suuremmat tatuoinnit tarvitsevat ihonsiirron toisaalta kehosta ja huomattavasti vaativamman kirurgisen operaation. Leikkauksella pystytään poistamaan tatuointi täydellisesti, mutta sen seurauksena ihoon jää aina arvet.

Toinen tapa poistaa tatuointi on ihon "hiominen" hiilidioksidilaserilla. Tulokset riippuvat siitä miten syvällä muste ihossa on. Hiilidioksidilaserilla voidaan poistaa vain tasaisesti tehtyjä tatuointeja, joten piikeillä tehdyt tatuoinnit täytyy poistaa muulla tavalla. Hiilidioksidilaser jättää ihon arven, joka saattaa olla pahakin. Värilaser on poistomenetelmistä tehokkain ja kallein, koska jokaisen eri värin poistoon tarvitaan oma laitteensa ja ne ovat harvinaisia.

Tatuointeja poistavat lähinnä yksityiset sairaalat ja poikkeuksetta tatuoinnin poiston hinta on moninkertainen sen ottamiseen verrattuna. Tatuointiinsa kyllästyneelle helpoin tapa on teettää sen päälle uusi tatuointi. Uusia tatuointimenetelmiä joissa käytetään kosmetiikkateollisuudesta tuttuja väriaineita on kehitteillä. Tatuointiväri kapseloidaan muutaman mikrometrin kokoisiin polyymerihelmiin. Tatuoinnin poisto vaatii vain yhden laserkäsittelyn, jossa värin ympärillä oleva helmi rikkoontuu, jolloin väri valuu soluihin ja hajoaa itsestään.

Hyvin vanha tapa poistaa tatuointeja on tökkiä tatuoinnin päälle neulalla kermaa. Kun kerma jää ihon alle ja alkaa mätiä, on helppoa raapia rupi auki, jolloin haavasta tulee mukana myös vanhaa mustetta. Tämäkään keino ei poista kaikkea mustetta, ja lopputulos näyttää useimmiten todella sotkuiselta.^[5]

[muokkaa] UV-tatuoinnit

On myös mahdollista teettää UV-valossa loistavia tatuointeja, jolloin ihon alle tatuoidaan sitä varten valmistettua erikoismustetta, jota on saatavissa monissa eri väreissä. UV-tatuoinnit ovat käytännössä lähes näkymättömiä auringonvalossa, mutta niitä voidaan yhdistää tavallisten tatuointien kanssa yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Tosin tatuointikone voi jättää pieniä arpia ihoon. UV-valoja joissa tatuoinnit näkyvät on esimerkiksi monissa baareissa ja yökerhoissa. UV-tatuoinneissa käytettävät värit voivat laukaista jopa pahojakin allergisia reaktioita, tosin käytetyt väriaineet ovat kehittyneet huomattavasti viime vuosina. Väriskaalaa löytyy keltaisesta purppuraan ja niitä on usein käytettyä kasvoihin tehtävissä tatuoinneissa. UV-tatuoinnit ovat suhteellisen suosittuja Rave-kulttuurissa.

[muokkaa] Argumentteja UV-tatuointeja vastaan

Useita UV-musteita on epäilty karsinogeeneiksi sekä allergeeneiksi, mutta pitkäkestoisesta, jatkuvasta käytöstä ei ole tutkimustuloksia. UV-musteen tunnettuja haittavaikutuksia ovat kutina ja ihottuma. Eräät kellertävät musteet ovat muuttuneet ruskeammiksi auringon vaikutuksesta.

Mahdollisista sivuvaikutuksista ja työskentelyvaiheen vaikeuksista johtuen monet tatuoijat yksinkertaisesti kieltäytyvät työskentelemästä UV-musteilla.